Ole taas se, joka uskaltaa olla aktiivinen.

Markus oli nelikymppinen yrittäjä. Nuorempana liikunnallinen, juokseminen ja kuntosali maistuivat. Sitten klassinen tarina: työt veivät miehen.

Selkä alkoi vaivata kovasti, mutta se ei kuitenkaan motivoinut tekemään asialle mitään. Muutaman kerran Markus konttasi Lapin keskussairaalan päivystykseen, selkä oli hajalla. Työ oli hajottanut selän, olkapää oli kipeä ja kyynärpää vaivasi vähä väliä. Liikunnalla ei ollut enää sijaa elämässä.

Jostain löytyi pieni motivaatio, ja Markus otti yhteyttä. Aloitimme rauhoittamalla tilannetta vastaanotolla, jotta pahimmat kivut saatiin pois. Varsin nopeasti ehdotin salitreenaamista. Kävimme yhdessä salilla, ja pikkuhiljaa Markus alkoi tehdä treenejä myös yksin. Liikuntakipinä tarttui.

Vuosia myöhemmin Markus treenaa salilla kolme kertaa viikossa. Lihasmassaa on tullut, ryhti on parantunut. Selkä ei ole vaivannut vuosiin. Penkistä tulee kohta 100 kiloa, maastavedossa kolkuttelee 200 kg.

Aino oli 25-vuotias opiskelija. Selkäkipu oli syönyt kaiken liikunnan ilon. Apua ei ollut löytynyt fysioterapiasta, ei Lapin keskussairaalasta eikä OYS:sta. Joka paikasta sai ne samat jumpat.

Tilanne oli niin huono, että liikunta oli kaventunut minimiin. Ei puhettakaan, että salilla edes kuvittelisi tekevänsä maastavetoa tai kyykkyä. Välillä kipu iski päälle niin, että oli vain maattava lattialla. Aino oli menettänyt toivon.

Kaverin vinkistä Aino otti yhteyttä. Heti ensimmäisellä käynnillä hän huomasi, että tämä oli täysin erilaista kuin mitä oli odottanut. Hänet tutkittiin ensimmäistä kertaa kunnolla ja hänelle selitettiin tilanne. Muutaman käynnin jälkeen kaikki selkäkipu oli hävinnyt.

Aloitimme salitreenin turvallisesti ja kävimme liikemalleja läpi. Kävimme yhdessä salilla seitsemän kertaa, ja viimeisillä kerroilla teimme isoilla painoilla niitä pelottavia liikkeitä, maastavetoa ja kyykkyä. Selkä ei tiennyt mistään.