Energiasysteemit- osa 3: anaerobinen laktinen energiantuotto

 Edellisissä osissa käsiteltiin hapellisen eli aerobisen energiantuoton muodostumista. Seuraavissa osissa siirrytään eteenpäin kohti hapetonta energiantuottoa. Energiasysteemit toimivat harmoniassa keskenään, tukien toisiaan, harmittavasti ne ovat usein eroteltu kuitenkin liiaksi irti toisistaan. Aerobisen energiantuoton hyvänä puolena mainittiin kyky tuottaa energiaa lähes rajattomasti ja taas heikompana puolena energiantuoton suhteellisen hidas nopeus. Tässä esiin astuu anaerobinen energiantuotto.  Viimeistään seuraavien kappaleiden jälkeen tunnet anaerobisen energiantuoton ainakin kohtuullisesti.

Fysiologiaa

Kehollasi on kaks anaerobista energiantuottosysteemiä: laktinen ja alaktinen, joka tunnetaan myös fosfokreatiinisysteeminä. Anaerobiseen laktiseen energiantuottoon liittyy vahvasti käsitteet glykolyysi ja glykogenolyysi joilla tarkoitetaan prosessia (kuva alla),jossa verensokerista tai varastoidusta sokerista muodostetaan elimistön polttoainetta adenosinitrifosfaattia(ATP)  Glykolyysi alkaa kun verestä otetaan yksi sokerin molekyyli, josta kemiallisten prosessien seurauksena muodostuu kaksi kappaletta palorypälehapon anionimuotoa, pyruvaattia, jotka voidaan käyttää lihasten energiaksi. Kun kaksi kappaletta pyruvaattia on muodostettu voi tapahtua kaksi asiaa: pyruvaatti voidaan hapettaa ja muuttaa molekyyliksi nimeltä asetyylikoentsyymi-a, joka voi siirtyä mitokondrioon, josta kemiallisten prosessien seurauksena muodostuu 32 kappaletta lisää ATP-molekyylejä. Tai toisekseen se voidaan muuttaa mielenkiintoiseksi, usein väärinymmärretyksi laktaatiksi.

glykolyysi

Miksi sanoin laktaattia mielenkiintoiseksi ja väärinymmärretyksi? Vuosia sitten tiedemiehet uskoivat laktaatin aiheuttavan polttavan tunteen lihaksissamme harjoituksen aikana ja olevan syypä myös viivästyneeseen lihaskipuun. Kuitenkin uudet tutkimukset ovat osoittaneet kummankin olevan virheellistä tietoa. Uudet tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että laktaatin muodostuminen voi ehkäistä uupumuksen syntymistä. Laktaatti toimii energianlähteenä. Verensokerista tehdään kemiallisten prosessien avulla pyruaattia, josta muodostuu laktaattia. Tämä prosessi voi kuitenkin toimia myös käänteisesti.  Laktaatista voidaan muodostaa pyruvaattia, joka voidaan taas konvertoida mitokondrioissa ATP:ksi. Tähän vaaditaan kuitenkin happea, entsyymejä ja substraatteja. Uusimpien tutkimusten mukaan laktaatti toimii myös aivojen energianlähteenä vaikka glukoosiakin olisi saatavilla. Laktaatti toimii pääasiassa ikään kuin siltana anaerobisen ja aerobisen energiantuoton välillä. Se tuotetaan anaerobisen energiantuoton puolella, mutta se voidaan käyttää myös sen tuottaneiden lihasten, tai muun kehonosan polttoaineena aerobisessa aineenvaihdunnassa.  Näiden perusteella laktaatti ei näyttäisikään olevan se ”pahan alku ja juuri” vaan välttämätön ainesosa.

Anaerobisen harjoittelun ymmärtääkseen, on hyvä tietää sen aiheuttamat adaptaatiot. Ne on kuvattu seuraavassa kaaviossa.

Anaerobisen laktisen adaptaatiot 1

Harjoittelu

Laktiset tehointervallit

 Miten? Maksimi-intensiteetillä 20-40 sekuntia, 3 toistoa, 2-4 sarjaa, 60-180 sekunnin lepo. Sarjojen välillä 8-16 min lepo. Syke tulee laskea 110-130 lyöntiin minuutissa lepotaukojen aikana.

Millä?  Juosten, pyörällä, uiden, hiihtäen jne.

Miksi? Laktisen tehontuoton kasvattamiseksi

Mitä tapahtuu? Stimuloi anaerobisessa glykolyysissa tarvittavien enstsyymien määrää nopeuttaen ATPN muodostumista.

Laktiset kapasiteetti-intervallit

 Miten? 90-120 sekunnin työjaksot. 2-4 sarjaa ja kolme toistoa. 1-2 minuutin palautukset toistojen välillä ja sarjapalautus 4-6 minuuttia.

Millä? Juosten, pyörällä, uiden, hiihtäen jne.

Miksi? On tärkeää pystyä ylläpitämään anaerobista energiantuottoa.

 Mitä tapahtuu? Kehittää anaerobista energiantuottoa parantamalla sivutuotteiden puskurointia. Lisäksi kasvattaa glukoosivarastojen kokoa ja kuljetuspotentiaalia.

Tällaista tällä kertaa. Seuraavana vuorossa anaerobinen alaktinen energiantuotto.