Energiasysteemit osa 4: uupumus- miksi väsymme? Teoria uupumuksen takana,
Kirjoitin laktista energiantuottoa koskevassa kirjoituksessa maitohapon syyttömyydestä koskien uupumusta suorituksen aikana ja teksti jättikin kysymyksiä auki. Moni liittää uupumuksen maitohapon muodostumiseen, joka voi olla virheellinen tieto tai vain osa totuutta. Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan teorioita uupumuksen takana.
Lokaali ja globaali uupumus
Tiedät varmasti tunteen kun salilla lyhyen, mutta kovan kyykkysarjan aikana voimat loppuvat eikä paino enää nouse tai kun pitkän askelkyykkykävelyn seurauksena lihaksiin muodostuu valtava polte, eikä askeltaminen enää onnistu. Tätä ilmiötä kutsutaan lokaaliksi lihasuupumukseksi. Yleiseksi uupumukseksi kutsutaan taas tilannetta, jossa uupumus johtuu enemmän kardiovaskulaari -eli hengitys- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvasta rasitukseksesta. Tästä esimerkkinä vaikkapa kova vaihto salibandy tai jääkiekkopelissä. Tässä tapauksessa väsyvä elementti on sydän. Monilta unohtuu, että sydänkin on lihas ja se väsyy siinä missä muutkin lihakset pitkään jatkuneen tai kovaintensiteettisen harjoituksen seurauksena. Kun harjoituksena on esimerkiksi paini tai jokin muu kamppailulaji, käytät yhtäaikaa monia lihaksia ympäri kehoa ja ne tarvitsevat happea. Sydän joutuu työskentelemään hurjasti ja tulee intensiteetin noustessa siihen pisteeseen ettei se enää jaksa pumpata verta, josta seuraa sydämen väsyminen.
Sentraalinen ja perifeerinen uupumus
Väsymyksen syyksi on siis tarjottu lihaksia, jotka uupuvat esimerkiksi maitohapon kerääntyessä. On kuitenkin huomattava, että uupumuksenkin osalta on syy voi olla huomattavasti sentraalisempi. Oletko ajatellut, että uupumus voisikin johtua aivoista ja keskushermostosta? Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”central governorn model”. Viime vuosina tutkijat ovat laajentaneet näkökantaansa ja siirtyneet ajatukseen, että uupumus ei ehkä johtuisikaan hapen puutteesta lihaksissa tai anerobisten ”jämäaineiden” kerääntymisestä.
Central covernorn teoria on peräisin Timothy Noakesilta. Hänen mukaansa aivot tunnistavat milloin ”läkähtyminen” saavuttaa pisteen, jossa se ikään kuin sammuttaa toiminnan suojatakseen etenkin sydänlihasta. Teoriaa on kuitenkin kyseenalaistettu monien tutkijoiden toimesta. Noakesin mukaan fyysisen ponnistelun seurauksena hermojen johtuminen (neural drive) hidastuu, mutta hän ei kuitenkaan ole esittänyt biokemiallisia mekanismeja jolla keskushermosto aiheuttaisi harjoituksen loppumisen.
Yksi mahdollinen biokemiallinen mekanismi voisi olla serotoniini ja dopamiinin suhde. Bailey jne vuonna 1993 todensivat eläinkokeessa serotoniin vähentävän kestävyyttä ja Bhagat & Wheeler vuonna 1973 huomasivat amfetamiinin lisäävän rottien uintikestävyyttä, joka kertoo dopamiinin roolista väsymyksen ehkäisemisessä, sillä amfetamiini lisää dopamiinin aktivaatiota. Myös kofeiinilla on huomattu kestäyyttä parantava vaikutus, sillä se vaikuttaa myös dopamiinin aktivaatioon.
Päätelmät
Tässäkin jäätiin edelleen teorioiden tasolle. Uupumukselle on tuskin yhtä ainoaa selittävää tekijää ja biokemiallisten mekanismien tutkiminen on varmasti hankalaa ja läpumurtoa niiden osalta saadaan odottaa. Ellei jotain todella mullistavaa tapahdu, ei uupumusta selittävä mekanismi välttämättä vaikuta käytännön tasolla. Omalla kohdalla kuitenkin nämä asiat kiinnostavat ja jään odottamaan mielenkiinnolla. Entä jos uupumus onkin mielen heikkoutta?
Referenssit
Bailey, S. P., Davis, J. M., & Ahlborn, E. N. (1993a). Serotonergic agonists and antagonists affect endurance performance in the rat. International journal of sports medicine, 14(06),
Bailey, S. P., Davis, J. M., & Ahlborn, E. N. (1993b). Neuroendocrine and substrate responses to altered brain 5HT activity during prolonged exercise to fatigue. Journal of Applied Physiology, 74(6),
Bhagat, B., & Wheeler, N. (1973). Effect of amphetamine on the swimming endurance of rats. Neuropharmacology, 12(7),
Ekblom, B. (2009). Counterpoint: Maximal oxygen uptake is not limited by a central nervous system governor. Journal of Applied Physiology, 106(1),.
Marcora, S. M. (2008). Do we really need a central governor to explain brain regulation of exercise performance?. European journal of applied physiology, 104(5),
Meeusen, R., Watson, P., Hasegawa, H., Roelands, B., & Piacentini, M. F. (2006). Central Fatigue. Sports Medicine, 36(10),
Noakes, T. D., Peltonen, J. E., & Rusko, H. K. (2001). Evidence that a central governor regulates exercise performance during acute hypoxia and hyperoxia. Journal of Experimental Biology, 204(18),
Noakes, T. D., Crewe, H., & Tucker, R. (2009). The brain and fatigue. Olympic Textbook of Science in Sport,
Hyvä koonti! Väysymys ja uupumus on tosiaan mielenkiintoisia asioita, ja kyse ei todellakaan ole vain energiavarastojen väsymisestä tai maitohapoista tai muusta kuten tekstissäkin heitit. Yksi uusi teoria johon olen törmännyt on kehon lämpötila. Tässä painotetaan sitä, että kehon ydinlämpötila voi mahdollisesti lyödä signaalien välittämisessä jarrut pohjaan koska jos keho jatkaa energiantuottoaan ja lämmöntuottoaan vielä enemmän, pahoja asioita alkaa sattua. Tämä teoria juontaa juurensa ns. jäähdytyslaitteiden käyttöön nopeamman sarjojen välisen palautumisen luomiseksi, jossa kehon ydinlämpötilaa lasketaan ja suorituskyky kasvaa välittömästi.
Tieteellistä pohjaa tällä teorialla ei paljoa vielä ole, mutta mielestäni kyseessä on hyvin mahdollinen skenaario.
Samoin puhtaasti psyykkinen puoli on myös mielenkiintoinen tutkimuskohde. Onhan suorituskykymme huomattavasti korkeampi tietyissä tilanteissa, ja jos psyykkeeseemme tai tunteisiimme vaikutetaan suorituksen alla.
Kiiti kommentista Ville.
Hyviä pointteja ja mielenkiintoinen aihe. Oletko varma,että se on juuri ydinlämpötila? Tein kylmästä opinnäytetyötä ja jos en ihan väärin muista niin ydinlämpötilan laskemiseen vaadittiin kohtuullisen voimakas ja pitkäkin kylmäaltistus. Voiman tilapäinen kasvu voi toki johtua esim.”neural driven” parantumisesta lyhytaikaisesti,tästä oli muistaakseni jotain pientä tutkimusnäyttöä. Kylmäaltistus pitää olla vain äärimmäisen lyhyt,ikäänkuin herättelevä.
Teoria nojautuu kehomme AVA -suoniin,(“arteriovenous anastomoses”) jotka siis pystyvät reagoimaan ja vaikuttamaan kehon ydinlämpötilaan. Esimerkiksi viilentävien käsineiden tai käsien pitäminen suht kylmässä vedessä tai kylmällä alustalla voisi tuoda tämän vaikutuksen. Liian suuri kehon lämpötila voi myös häiritä kemiallisia prosesseja voimantuotossa. Sarjojen välinen viilennys parantaisi tämän teorian mukaan suorituskykyä, mutta kyseinen vaikutus ei ole varmasti älyttömän suuri, ja on vahvasti kytköksissä lähinnä maksimaalisiin suorituksiin.
En kuitenkaan sulkisi pois sitäkään faktaa että kyseessä on vain hermostollinen ns. virkistäytyminen tai hermotuksen parantuminen.
Tuossa aiheeseen liittyvää materiaalia:
http://news.stanford.edu/news/2012/august/cooling-glove-research-082912.html
http://www.stanford.edu/group/journal/cgi-bin/wordpress/wp-content/uploads/2012/09/Tenforde_NatSci_2003.pdf